tag:blogger.com,1999:blog-58855822011-04-21T20:43:58.331+03:00Mustaa ja ValkoistaLue omalla vastuulla. En vastaa seurauksista enkä ota vastaan valivali-viestejä.
Mail:blackwhitey@bonbon.netMustaa jahttp://www.blogger.com/profile/00033773349745381923noreply@blogger.comBlogger11100tag:blogger.com,1999:blog-5885582.post-1065034310287381282003-10-01T21:51:00.000+03:002003-10-01T21:58:43.066+03:00Elossa 25/7/26Lukeminen omalla vastuulla.
<br />
<br />T?�m?� on minun valtakuntani ja t?�?�ll?� ei kukaan saa hyppi?� silmilleni. T?�?�ll?� en ole kenellek?�?�n kukaan. T?�nne sa toki kurkkia, kommentoidakin tekstej?�ni saa. Mutta t?�m?� on el?�m?�?�ni raadollisimmillaan, mieti siis tarkkaan, haluatko lukea eteenp?�in. En vastaa seurauksista. Archives
<br />
<br />Tämä on minun oma päiväkirjani. Aion kertoa päiväkirjalleni asiat niinkuin ne ovan, kaunistelematta. Minulla on päiväkirjasivu eräällä keskustelufoorumilla. Jos tulit sieltä, ole hyvä äläkä saa traumoja tai levittele juttujani sinne. Nämä ovat minun yksityisasioitani. Voit toki lukea, mutta kuten sanoin, omalla vastuulla. Täällä minun ei tarvitse olla hiljaa mistään asiasta. Saan kertoa tunteistani täällä avoimesti. Tämä on kotini. Kotini on linnani.
<br />
<br />Synnyin 25 vuotta sitten isän, äidin ja kahden vintiÜn (isoveljen) harmiksi varakkaaseen Vantaalaisperheeseen. Meillä oli myÜs saksanpaimenkoira, joka ei tosin harmistunut lainkaan siitä, että sille syntyi leikkikaveri. Menetin tämän ensimmäisen kunnollisen ystäväni viisivuotiaana. Pääsiäisenä. Olin juuri oppinut pyhäkoulussa, kuinka Jeesuksen haudan eteen laitettin kivi ja kuinka se ylÜsnousi. Kysyin vanhemmiltani, tapahtuisiko Retullekin niin. Sain selkääni.
<br />
<br />Kuusi vuotta myÜhemmin meillä oli toinen koira. Vein sen ulkoilemaan metsään isoveljeni kanssa. Ikäväkseni isoveljeni raiskasi minut. Suuteli minua. Olin tukehtua ja minua oksetti. Miksi hän teki niin? Olin todella hämmentynyt. Hän teki niin montakin kertaa sen jälkeen. En saanut puhua vanhemmilleni. Vanhempani vihasivat minua enemän kuin veljeni, joten päätin tehdä niinkuin veljeni sanoo. En myÜskään koskaan kertonut sitä, että toinen veljeni tyÜnsi minut tuolilla rappusia alas kun olin seitsemän. Olin mielummin heidän puolellaan kuin vanhempieni.
<br />
<br />Tunsin metsän jokaisen kannon ja oravan. Perhoset olivat ystäviäni. Kun en enää jaksanut joka päivä ulkoiluttaa kuutta tuntia omia koiriani, ulkoilutin naapurinkin koirat. He olivat ystäviäni. Minulla oli tuolloin enemmän ystäviä kuin koskaan.
<br />
<br />Olin koulussa hyvä. Minulla jäi paljon aikaa koulutehtäviin, koska olin hyvin yksinäinen. Olen sitä nytkin. Käyn kahta koulua, ammattikorkeakoulua sekä yliopistoa. En oikein tiedä, mikä minusta tulee isona. Tällä hetkellä teen elääkseni vaihtelevasti bussikuskin, tarjoilijan ja webhÜrhÜn hommia.
<br />
<br />Sitten, noin 19 vuotta tuon murheellisen tapauksen, joka mullisti suvun historian, jälkeen, tapasin elämäni miehen ja kahden vuoden kuluttua olin hänen kanssaan naimisissa. Rakastan tuota miestä kovasti ja hän minua. Hän on minua jonkin verran vanhempi, mikä tietysti tuottanee välillä jonkinmoisia ymmärrysongelmia. Koska minun on vaikeaa hyväksyä itseäni, en tiedä kauanko hän on ajatellut kestää kanssani.
<br />
<br />Hän on jo muutaman kerran toimittanut minut hoitoon, muutaman epäonnistuneen itsemurhayrityksen päätteeksi sekä kerran kun sekosin täydellisesti. Lääkäri kirjoitti sairaslomalappuun "exhaustio"-loppuunpalaminen. Olinaivan poikki. Siitä seurasi tämä edellämainittu itsemurhayritys-sairaala-lääkekierre, josta ehkä vihdoinkin pääsen pyristelemään irti jos hyvällä tuurilla pääsen terapiaan. VArmuuden vuoksi olen kuitenkin jemannut kotiini tarpeellisen määrän insuliinia. Insuliini on tappava myrkky oikein annosteltuna.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5885582-106503431028738128?l=mustavalkoista.blogspot.com' alt='' /></div>Mustaa jahttp://www.blogger.com/profile/00033773349745381923noreply@blogger.com